Vuokra-asunnon rahoitusvastikkeen voi vähentää verotuksessa, mutta taloyhtiön rahoitusvastikkeiden kirjanpidollinen käsittely ratkaisee koska vähentäminen on mahdollista.
Siinä missä hoitovastikkeella rahoitetaan taloyhtiön juoksevat, normaalit kulut, rahoitusvastiketta käytetään peruskorjausta (esimerkiksi putki- tai julkisivuremontti) varten nostetun lainan lyhennysten ja korkojen kattamiseen. Taloyhtiöllä voi olla myös useampi rahoitusvastikelaina ja vastaavasti useampi kerättävä rahoitusvastike. Lähtökohtaisesti taloyhtiö joutuu tilikauden voitostaan maksamaan veroa, mutta verottaja on mahdollistanut taloyhtiöille useamman tulontasauskeinon, joista rahoitusvastikkeiden ja etenkin lainaosuussuoritusten rahastointi on yksi tehokkaimmista. Yhtiökokouksen päätöksellä rahoitusvastikkeet voidaan rahastoida siltä osin kuin vastaavaa lainaa on lyhennetty, jolloin rahoituvastikkeet kirjataan pois tilikauden tuloksesta taseeseen, luonnollisesti näin pudottaen verotettavaa tuloa.
Rahoitusvastikkeita rahastoitaessa niitä käsitellään kirjanpidollisesti yhtiön oman pääoman lisäyksenä, siis omistajan lisäsijoituksena, ei tilikauden tulona. Jos rahastointi tehdään, asunnon omistajan näkökulmasta rahoitusvastikkeet lisätään asunnon hankintahintaan ja ovat vähennettävissä vasta asunnon myyntitilanteessa. Mikäli taloyhtiö tulouttaa vastikkeet (eikä siis rahastoi niitä), rahoitusvastike on hoitovastikkeen tavoin vähennettävissä maksuvuoden verotuksessa. Verotuksen kannalta rahastointi vaikuttaa vastaavalla tavalla myös lainaosuussuorituksien verokohteluun, osakkeenomistajan siis kerralla maksaessa oman osuutensa remontista. Taloyhtiö voi käsitellä pääomavastikkeet ja lainaosuussuorituksena eri tavoilla, yleisin käytäntö onkin tulouttaa pääomavastikkeet ja rahastoida lainaosuussuoritukset.
Miksi siis taloyhtiöt usein rahastoivat vastikkeet? Yksinkertaisesti siksi, että ilman rahastointia olisi mahdollista että taloyhtiö joutuisi maksamaan veroja tilikauden tuloksestaan. Taloyhtiö voi vähentää esimerkiksi rakennusten arvosta poistoina enintään 4 prosenttia, mutta vanhemmassa taloyhtiössä tämä poistovara ei välttämättä riitä, inflaatio on tehnyt osansa ja poistoja aikaisempina vuosina saatettu käyttää ahkerasti. Taloyhtiö ei rahastointipäätöstä tee kiusalla, vaan olosuhteiden pakosta.
Rahastointipäätöksen tekee aina yhtiökokous ja päätös on tehtävä vuosittain.
Rahastoinnista pitää tehdä kyseisen tilikauden aikana yhtiökokouksessa päätös, ellei yhtiöjärjestys muuta mahdollista. Mahdollinen rahastointi näkyy myös taloyhtiön tilinpäätöksessä, esimerkiksi lainanlyhennysrahaston arvon kasvuna.
Sijoitusasunnon omistaja luonnollisesti haluaisi rahoitusvastikkeet vähentää samana verovuonna. Sopivaa vuokra-asuntoa etsiessä tulee siis kiinnittää myös huomiota taloyhtiön tasearvoon, paljonko esimerkiksi rakennusten arvosta enintään poistettavissa oleva 4 prosenttia olisi? Kuinka mahdollisia jo olemassa olevia rahoitusvastikkeita kohdellaan, rahastoidaanko ne? On kuitenkin muistettava, että rahoitusvastikkeiden rahastointi ei poista näiden vähennysmahdollisuutta pääomatuloverotuksessa, ainoastaan siirtää vähennysajankohdan asunnon myyntitilanteeseen.